Possun uunifilee ja hunajajuurekset
4 hengelle (meidän lihankulutuksellamme ja vielä kisojen jälkeen siis kahdelle), 2 t, aktiivista kokkausaikaa 20 min
- 1 pintamaustettu possun uunifilee, n. 1 kg (sellainen jossa on reilu rasvakerros päällä)
- 1/3 lanttu
- 3 sipulia
- 3 punajuurta
- 4 porkkanaa
- 6 valkosipulinkynttä
- 2 rkl juoksevaa hunajaa (jos hunajasi on kovettunut, voit saada sen uudelleen juoksevaksi lämmittämällä hieman mikrossa matalalla lämmöllä, tai sitten vesihauteessa)
- 0,5 dl rypsiöljyä
- suolaa
- pippuria
- tuoretta timjamia (kuivattukin käy, mutta pihallani kasvaa tuoretta hillitön pehko - istutin viime vuonna kaupan yrttihyllyn timjamin kasvatuslaatikkoon, ja se talvehti oikein nätisti, joten tänä vuonna sitä on puska)
- paistomittari
- Ota uunifilee huoneenlämpöön noin tunti ennen uuniin laittoa.
- Laita mittari fileen paksuimpaan kohtaan. Laita filee uunivuoassa uunin yläosaan ritilälle 125 asteeseen. Jos käytät elektronista mittaria, säädä hälytys 78 celcius-asteeseen.
- Kun sait fileen uuniin, on aika käydä juuresten kimppuun. Kuori ja pilko juurekset noin 1,5 cm sivultaan oleviksi kuutioiksi. Pilko valkosipulit hieman pienemmiksi, puolikkaiksi tai neljäsosiksi.
- Levitä juurekset uunipannulle (eli syvälle pellille) leivinpaperin päälle. Rouhi päälle suolaa ja pippuria myllystä, ja silppua saksilla tuoretta timjamia. Sekoita hunaja ja rypsiöljy. Valele se lusikalla juuresten päälle.
- Laita juurekset possun alapuolelle kypsymään. Käy jossain vaiheessa sekoittelemassa niitä, ja kokoamassa matalaksi keoksi. Voit myös lisätä hieman hunaja-öljy-vesiseosta jos näyttävät kuivavan liikaa.
- Kun possu on kypsä, eli noin 80 astetta sisälämpötilaltaan, ota se pois uunista vetäytymään. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Sekoittele juureksia hieman.
- Anna juuresten olla uunissa vielä 10-15 min.
- Syö.
Ai niin ne kisat. Matkaa oli 15 km, aikani yli 3 tuntia. Kuntoni ei ihan riittänyt, viimeinen kolmannes meni kävelyksi, valitettavasti. Lisäksi aiemmin oli tullut kaksi pahaa pummia. Jossitellen, jos pummeja ei olisi tullut, olisin saanut ajasta ainakin 25 min, ja olisin hyytynyt vasta myöhemmin, ja aika olisi voinut olla 35 min parempi... No, siinä on suunnistuksen ilo ja jännitys, koskaan ei tiedä kuinka pitkä matka tuleekaan olemaan ja mitä sieltä matkan varrelta löytyykään (tai jää löytymättä)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti